Herätessäni en vieläkään saanut mieleeni niitä asioita, jotka eilen pyörisivät mielessä. Sen sijaan suma muita huomioita oli työntänyt aiemmat ajatukseni vielä kauemmas muistin perukoille. No ne päätyvät aikanaan blogiin…ehkä. Pidin muksuna päiväkirjaa, jopa vielä pitkälti yli kaksikymppisenäkin, mutta en enää. Vuosiin en ole pystynyt kirjoittamaan edes kunnollista muisti listaa.

Kissa on nykyään yhä tärkeämpi osa mun hyvinvointia. Voin vain sanoa ettei juuri mikään ole yhtä terapeuttista kuin tuon karvapallo. Minulla on ollut myös koira, jota en rakastanut yhtään sen vähempää kuin kissaani, mutta silti on sanottava, että on mitä luultavinta etten koskaan tule enää koskaan omistamaan koiraa, mutta kissoja tulee vielä lisää, se on varma. Meidän katti on jo kohta 20 -vuotias eli ihmisen iässä (kuulemma) peräti 100 vuotta. Seuraavana keväänä pistetään kemut pystyyn, sillä täytyyhän vanhaa herraa juhlia. Katti on ollut pitkään terve ja edelleen jaksaa päivittäin käydä ulkona, vaikka päivästä meneekin jo leijonan osa nukkumiseen. Me ollaan katin kanssa vähän niin kuin kaksi marjaa. Täällä me torpassa kahdestaan kellitään päivät pitkät. Aurinko paistaa ikkunasta ja lämmittää makoisasti jalkoja, ai että alkaa ramasta, mutta ei tänään. Tänään mulla on hieman enemmän virtaa, kuin eilen ja se on käytettävä viisaasti pihatöissä.

Kissasta siis, se on maailman helppohoitoisin ja silti siltä saa niin paljon. Kattimme on aina ollut seurallinen sylikissa, mikä on minusta aika tärkeä piirre kissassa. Toisin sanoen seurallinen katti sopii meille, mutta onneksi me kaikki ollaan erilaisia ja niin kaikille erilaisille eläimille on ottajansa …ainakin isolle osalle. Mulle sopii se, että eläin hoitaa suurimmalta osin turkkinsa sekä ulkoilunsa itse. Kattimme on tyytyväinen, kunhan se saa ruokaa (oikeanlaista ja tarpeeksi). Se on myös tyytyväinen päivittäiseen annokseensa huomiota, mutta ei kärsi niistä (harvoista) päivistä kun huomion saanti on ollut vähäistä, kiireen vuoksi. Katti on juuri ideaalinen lemmikki, minulle ainaiselle masentujalle. Me nukutaan yhtä paljon ja vaaditaan toisiltamme hyvin vähän. Toisinaan, mutta harvoin, katti puklaa matolle. Syynä on ruuan ahmiminen, perso kun on ruualle. Nyt se ongelma on luonnostaan pois laskuista, kun tänä kesänä en saanut itseäni ajettua matto pyykille, eikä mattoja näin ollen ole lattialla ollenkaan. Asia tarvitsisi hoitaa pois päivä järjestyksestä, mutta mattojen pesu mattopesulassa on kutakuinkin liian kallista kuntoutustuella elävälle, lainojaan lyhentävälle yh:lle.

Katti oli vähällä kuolla pari vuotta sitten. Se sai vuoden sisällä useita antibiootti kuureja (kolme muistaisin) virtsakivien vuoksi. Onneksi tajusimme vaihtaa ruokavaliota viime hetkellä …tämä katin antamien vinkkien vuoksi. Katti lakkasi ensin syömästä purkki ruokaa, sitten pussi ruokia ja lopuksi naksuja. Vain raakaravinto ja eläinlääkäriltä ostettavat naksut käy. Ajattelin ensin, että kalliiksi tulee, mutta raakaravinto ei ole tullut kalliimmaksi eikä mielestäni eläinlääkäriltä ostettavat naksutkaan, sillä kissa syö niitä aika vähän ja pysyy siitä huolimatta muhkeana. Nyt on katti sellaisessa kunnossa ettei ikäisekseen uskoisi. Ja vain kaksi vuotta sitten mietin pitäisiköhän se lopettaa ennen kuin alkaa kärsiä liikaa. Joka tapauksessa katti on elämänsyrjässä vahvemmin kiinni kuin omistajansa ja täyttää kohta sata vuotta.